Retkeilijöiden suosikkeja: Ravadas
Lapin Sivistysseuran Inari-sarjassa ilmestynyt postikortti 1950-luvulta kuvaa Ravadasköngästä, Lemmenjoen kuuluisaa nähtävyyttä. Kortin kuvatekstinä lukee: "Lemmenjoki, Rovvodasjokka". Valokuva: Olavi Erämetsä.
Ravadas-nimet
Inarinsaame: Rovâdâs/jävri (2 paikkaa), Rovâdâs/juuhâ
(joki), Rovâdâs/korže (koski ja
vesiputous), Rovâdâs/kuoškâ (koski), Rovâdâs/uáivi
(tunturi).
Pohjoissaame: Davit/ Ravadas (pieni joki, Ravadasin latvahaara), Máttit/ Ravadas (pieni joki, Ravadasin latvahaara), Ravadas (joki), Ravadas/gorži (koski ja vesiputous), Ravadas/jávri (2 erillistä järveä), Ravadas/oaivi (tunturi).
Pohjoissaame: Davit/ Ravadas (pieni joki, Ravadasin latvahaara), Máttit/ Ravadas (pieni joki, Ravadasin latvahaara), Ravadas (joki), Ravadas/gorži (koski ja vesiputous), Ravadas/jávri (2 erillistä järveä), Ravadas/oaivi (tunturi).
Suomi: Ravadas/joki, Ravadas/järvi (2 erillistä järveä ja
autiotupa), Ravadas/köngäs, Ravadas/pää.
Ravadas-nimielementti on alueelle
1800-luvun mittaan muuttaneiden ja osin inarinsaamelaisen asutuksen pääosin
assimiloineiden pohjoissaamenkielisten saamelaisten mukaelma inarinsaamen
sanasta rovâdâs, joka esiintyy
ainakin paikannimissä: Rovâdâs/jävri
(järvi), Rovâdâs/juuhâ (joki), Rovâdâs/korže (vesiputous), Rovâdâs/kuoškâ (koski) ja Rovâdâs/uáivi (pään muotoinen vaaran eli
tunturi), jotka T. I. Itkonen on tallentanut Kotimaisen kielten keskuksen
Nimiarkiston kokoelmiin vuonna 1963. Näistä ainakin nimi Rovâdâs/jävri on ollut käytössä viime vuosiin asti.
Suomenkieliset nimivariantit on lainattu pohjoissaamesta, josta tuli alueen valtasaamenkieli 1800-luvun loppupuolella. Suomenkieliset nimet vakiintuivat Lemmenjoen kultaryntäyksen aikana heti toisen maailmansodan jälkeen, mutta ne ovat varmasti olleet käytössä jo ainakin Ivalojoen kultaryntäyksen ajoista 1870-luvulta.
Pohjoissaameen lainattu muoto on niin sanottu etymologinen nativisaatio eli läheisen sukukielen puhujat ovat mukailleet sanan oman kielensä mukaiseksi mahdollisimman hyvin historiallisia äännelaillisia vastaavuuksia seuraten. Tällainen lainaamistapa on tyypillinen saamen kielten välisillä kontaktialueilla. Yleensä pyritään löytämään vastineeksi lainaavan kielen vastaava sana, jos sellainen on, ja usein se onnistuukin. Onnistumisen puuttuminen voi viitata lainatun nimen merkityksen epäselvyyteen. Inarinsaame ja pohjoissaame ovat siinä määrin samanlaisia kieliä, että niiden vastaavuudet ja säännönmukaiset erot oppii melko nopeasti.
Rovâdâs- ja Ravadas-nimielementtien ensimmäisen tavun vaihtelua voi verrata esimerkiksi seuraavaan pariin: inarinsaame moonnâđ ~ pohjoissaame mannat 'mennä'. Keskuskonsonantiston osalta vaihtoehtoja on kaksi: puolipitkän tai lyhyen -v-:n vastine pohjoissaamessa on useimmiten -v- tai -vv-, mutta toisinaan -vg- tai -vgg-. Esimerkiksi pohjoissaameksi vivva ja inarinsaameksi vivvâ 'vävy', mutta pohjoissaameksi čuovga ja inarinsaameksi čuovâ 'valo'. Näistä on valittu tyypillisempi eli -v-.
Inarinsaamenkielinen nimielementti Rovâdâs saattaa olla johdos. Tällöin sen taustana voisi olla substantiivi roovvâd '(poron) kiima-aika, rykimäaika', josta olisi johdettu sana rovâdâs, jonka merkitys voisi liittyä rykimäpaikkaan tai jotain vastaavaa. Tällaista sanaa ei kuitenkaan tunneta ja nimenantoperustetta on vaikea liittää nimettyihin paikkoihin. Tätä teoriaa vastaan puhuu sekin, että nimen lainanneiden pohjoissaamenkielisten luulisi tunnistaneen tuon sanan vastaavan oman kielensä vastaavaa sanapesuetta, viimeistään nimen merkityksen selvitessä. Lisäksi nimetyt paikat ovat maastonmuodoiltaan sellaisia, etteivät ne tue teoriaa, sillä rykimä aikaan poro ja peura tahtovat oleilla avoimilla paikoilla, joilla näkee kauas.
Toinen vaihtoehto, josta sana voisi olla johdettu, on verbi rovvâđ 'kaatua, pudota (jstak), sinkoutua (tav. kaatumisen seurauksena)' vrt. pohjoissaamen ravgat 'kaatua (suorana), kellistyä, langeta; langeta (jnkun osalle); erkaantua, kaikota (erilleen)'. Verbistä rovvâđ on johdettu dokumentoidusti verbi rovâdiđ 'pudota useita kertoja tai useita tavaroita tms.; läikkyä (useita kertoja; nesteestä)'. Tästä olisi voitu johtaa substantiivi rovâdâs 'paikka, jolle on tyypillistä, että / jossa jotakin putoilee tai läikkyy usein', mutta sellaista ei ole dokumentoitu. Tällainen nimitys sopisi hyvin vesiputouksen yhteyteen.
On myös mahdollista, että nimielementin takana on alun perin inarinsaamen maastoappellatiivi rohâdâs 'vaikeakulkuinen maastonkohta (tiheikkö t. louhikko)'. Tällöin lähtökohtana olisi järveä ympäröivä, kieltämättä haastava, maasto. Dokumentoitu muoto Rovâdâs olisi tällöin pohjoissaamen vaikutteinen uudelleentulkinta sanasta tai sitten kielensisäisen muutoksen seurausta. Inarinsaamen keskuskonsonantiston astevaihtelu h : v tukee ennemmin jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä -h-:n paikalle pohjoissaamenkieliset osaavat tavallisesti lisätä äännehistoriallisen vastineen -hk- ja -h-:n korvaaminen -v-:llä olisi erikoista. Pohjoissaamessa on myös sanalle rohâdâs äännelaillinen vastine: rahkadas 'aluskasvillisuus', jonka luulisi heidän osanneen yhdistää tähän sanaan. Sanan muuttuminen jo inarinsaamessa selittäisi myös sen, etteivät nimen lainanneet pohjoissaamelaiset ole osanneet muodostaa nimestä merkityssisällöltään selvää lainanimeä.
Paikannimitypologisesti ajatellen viimeinen selitys olisi tyypillisin, sillä maastoa kuvailevat sanat ovat kaikkein tyypillisimpiä saamelaisten paikannimien aineksia. Toisaalta -dâs-johdin on inarinsaamessa kuitenkin melko harvinainen, ja rovâdâs, ravadas ja rohâdâs esiintyvät vain tässä yhdessä paikassa Inarissa eivätkä missään muualla Suomessa, Ruotsissa tai Norjassa eivät T. I. Itkosen sanakirjan mukaan Kuolassa. Tämä saa epäilemään, että kyse voi kuitenkin olla sanasta, joka ei ole alun perin saamea, vaan jotain alueella ennen saamen kieliä puhuttua kieltä. Tästä sanasta on voitu myös muokata kansanetymologia, jotta saadaan aikaiseksi sanamuoto muistuttamaan saamen kieltä. Tämä tässä lopuksi disclaimerina, vaikka pidän edellä esitettyjä tulkintoja mahdollisina.
Suomenkieliset nimivariantit on lainattu pohjoissaamesta, josta tuli alueen valtasaamenkieli 1800-luvun loppupuolella. Suomenkieliset nimet vakiintuivat Lemmenjoen kultaryntäyksen aikana heti toisen maailmansodan jälkeen, mutta ne ovat varmasti olleet käytössä jo ainakin Ivalojoen kultaryntäyksen ajoista 1870-luvulta.
Pohjoissaameen lainattu muoto on niin sanottu etymologinen nativisaatio eli läheisen sukukielen puhujat ovat mukailleet sanan oman kielensä mukaiseksi mahdollisimman hyvin historiallisia äännelaillisia vastaavuuksia seuraten. Tällainen lainaamistapa on tyypillinen saamen kielten välisillä kontaktialueilla. Yleensä pyritään löytämään vastineeksi lainaavan kielen vastaava sana, jos sellainen on, ja usein se onnistuukin. Onnistumisen puuttuminen voi viitata lainatun nimen merkityksen epäselvyyteen. Inarinsaame ja pohjoissaame ovat siinä määrin samanlaisia kieliä, että niiden vastaavuudet ja säännönmukaiset erot oppii melko nopeasti.
Rovâdâs- ja Ravadas-nimielementtien ensimmäisen tavun vaihtelua voi verrata esimerkiksi seuraavaan pariin: inarinsaame moonnâđ ~ pohjoissaame mannat 'mennä'. Keskuskonsonantiston osalta vaihtoehtoja on kaksi: puolipitkän tai lyhyen -v-:n vastine pohjoissaamessa on useimmiten -v- tai -vv-, mutta toisinaan -vg- tai -vgg-. Esimerkiksi pohjoissaameksi vivva ja inarinsaameksi vivvâ 'vävy', mutta pohjoissaameksi čuovga ja inarinsaameksi čuovâ 'valo'. Näistä on valittu tyypillisempi eli -v-.
Inarinsaamenkielinen nimielementti Rovâdâs saattaa olla johdos. Tällöin sen taustana voisi olla substantiivi roovvâd '(poron) kiima-aika, rykimäaika', josta olisi johdettu sana rovâdâs, jonka merkitys voisi liittyä rykimäpaikkaan tai jotain vastaavaa. Tällaista sanaa ei kuitenkaan tunneta ja nimenantoperustetta on vaikea liittää nimettyihin paikkoihin. Tätä teoriaa vastaan puhuu sekin, että nimen lainanneiden pohjoissaamenkielisten luulisi tunnistaneen tuon sanan vastaavan oman kielensä vastaavaa sanapesuetta, viimeistään nimen merkityksen selvitessä. Lisäksi nimetyt paikat ovat maastonmuodoiltaan sellaisia, etteivät ne tue teoriaa, sillä rykimä aikaan poro ja peura tahtovat oleilla avoimilla paikoilla, joilla näkee kauas.
Toinen vaihtoehto, josta sana voisi olla johdettu, on verbi rovvâđ 'kaatua, pudota (jstak), sinkoutua (tav. kaatumisen seurauksena)' vrt. pohjoissaamen ravgat 'kaatua (suorana), kellistyä, langeta; langeta (jnkun osalle); erkaantua, kaikota (erilleen)'. Verbistä rovvâđ on johdettu dokumentoidusti verbi rovâdiđ 'pudota useita kertoja tai useita tavaroita tms.; läikkyä (useita kertoja; nesteestä)'. Tästä olisi voitu johtaa substantiivi rovâdâs 'paikka, jolle on tyypillistä, että / jossa jotakin putoilee tai läikkyy usein', mutta sellaista ei ole dokumentoitu. Tällainen nimitys sopisi hyvin vesiputouksen yhteyteen.
On myös mahdollista, että nimielementin takana on alun perin inarinsaamen maastoappellatiivi rohâdâs 'vaikeakulkuinen maastonkohta (tiheikkö t. louhikko)'. Tällöin lähtökohtana olisi järveä ympäröivä, kieltämättä haastava, maasto. Dokumentoitu muoto Rovâdâs olisi tällöin pohjoissaamen vaikutteinen uudelleentulkinta sanasta tai sitten kielensisäisen muutoksen seurausta. Inarinsaamen keskuskonsonantiston astevaihtelu h : v tukee ennemmin jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä -h-:n paikalle pohjoissaamenkieliset osaavat tavallisesti lisätä äännehistoriallisen vastineen -hk- ja -h-:n korvaaminen -v-:llä olisi erikoista. Pohjoissaamessa on myös sanalle rohâdâs äännelaillinen vastine: rahkadas 'aluskasvillisuus', jonka luulisi heidän osanneen yhdistää tähän sanaan. Sanan muuttuminen jo inarinsaamessa selittäisi myös sen, etteivät nimen lainanneet pohjoissaamelaiset ole osanneet muodostaa nimestä merkityssisällöltään selvää lainanimeä.
Paikannimitypologisesti ajatellen viimeinen selitys olisi tyypillisin, sillä maastoa kuvailevat sanat ovat kaikkein tyypillisimpiä saamelaisten paikannimien aineksia. Toisaalta -dâs-johdin on inarinsaamessa kuitenkin melko harvinainen, ja rovâdâs, ravadas ja rohâdâs esiintyvät vain tässä yhdessä paikassa Inarissa eivätkä missään muualla Suomessa, Ruotsissa tai Norjassa eivät T. I. Itkosen sanakirjan mukaan Kuolassa. Tämä saa epäilemään, että kyse voi kuitenkin olla sanasta, joka ei ole alun perin saamea, vaan jotain alueella ennen saamen kieliä puhuttua kieltä. Tästä sanasta on voitu myös muokata kansanetymologia, jotta saadaan aikaiseksi sanamuoto muistuttamaan saamen kieltä. Tämä tässä lopuksi disclaimerina, vaikka pidän edellä esitettyjä tulkintoja mahdollisina.
Käytetyt lähteet:
Aikio, Ánte – Aikio, Samuli 2007: Ravadasköngäs. Teoksessa: Sirkka
Paikkala (toim), Suomalainen
paikannimikirja s. 374. Karttakeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus,
Helsinki.
Aikio, Samuli 2017: Davvisámi
báikenamat. ČálliidLágádus, Kárášjohka.
Itkonen, Erkki (toim.) 1989: Inarilappisches
Wörterbuch III. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XX, 3. Suomalais-ugrilainen
seura, Helsinki.
Itkonen, T. I. 1958: Koltan-
ja kuolanlapin sanakirja II. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XV. Suomalais-ugrilainen
seura, Helsinki.
Kansalaisen karttapaikka -tietokanta.
<asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/>
Kartsök och Ortnamn -tietokanta. <kso.etjanster.lantmateriet.se/>
Mattus, Ilmari
2014: Anarâš päikkinoomah. Anarâškielâ
servi, Aanaar.
Nettidigisäänih. Inarinsaamen
verkkosanakirja. <saanih.oahpa.no/smn/fin/>
Norges kart -tietokanta. <www.norgeskart.no>
Sammallahti, Pekka 1989: Sámi–suoma
sátnegirji. Saamelais-suomalainen
sanakirja. Jorgaleaddji, Ohcejohka.
Sammallahti, Pekka 2002: North Saami Resource Dictionary.
Publications of the Giellagas Institute vol. 1. Giellagas-instituutti, Oulu.
Sammallahti, Pekka 2007: Inarinsaamen käänteissanakirja. Publications
of the Giellagas Institute vol. 6. Giellagas-instituutti, Oulu.
Sammallahti, Pekka – Morottaja, Matti 1993: Säämi–suomâ sänikirje. Inarinsaamelais-suomalainen sanakirja.
Girjegiisá, Ohcejohka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tekstejä saa mielellään kommentoida ja lisätiedot sekä korjaukset ovat aina tervetulleita!