Inarin joulu-nimet
Kuvan karttapohja: Maanmittauslaitoksen Avoimien aineistojen tiedostopalvelu. Julkaistu CC BY 4.0 -lisenssillä.
Joulu lähestyy ja tästäpä tuli mieleeni tarkistaa, miten
usein Inarin paikannimissä esiintyy joulua tarkoittava sana: inarinsaamen juovlah ~ juovlâ-;
koltansaamen jooul ja rovttov; pohjoissaamen juovllat ~ juovla- ja
suomen joulu (taivutusmuotoineen).
Löysin yhteensä 13 tällaista nimeä. Niillä nimitetään
kahdeksaa paikkaa, mikä tarkoittaa, että joillakin paikoilla on enemmän kuin
yksi nimi. Lisäksi kahden paikan suomen- ja koltansaamenkielistä joulu- ~
jooul-nimiä vastaa inarinsaamenkielinen nimi, jonka merkitys ei ole 'joulu'. Tällainen
tilanne on tietenkin hyvin tavallinen monikielisessä Inarissa.
Kaikilla joulu-nimillä
on suomenkielinen rinnakkaisnimi, neljällä paikalla on ainoastaan suomenkielinen nimi.
Kahdella paikalla on inarinsaamenkielinen juovlâ-nimi
ja kolmella paikalla koltansaamenkielinen jooul-nimi.
Inarin paikannimien sanastossa ei ole yhtäkään pohjoissaamenkielistä juovla-nimeä eikä koltansaamenkielistä rosttov-nimeä.
Nimetyistä paikoista viisi on Koillis-Inarissa ja kolme
Lounais-Inarissa. Lounais-Inarissa vain yhdellä paikalla on saamenkielinen
nimi: Menesjärven etelälounaispuolella on Juovlâselgi
~
Jouluselkä. Sen naapurina on pienten järvien joukko nimeltään Kuátijäävrih ~ Kotajärvet,
mikä tuo mieleen, että kyse voisi olla jonkun talviasuinpaikasta. Joulu sopisi
tähän yhteyteen siinä mielessä, että vanhaan aikaan vuotuiskierrossa siirryttiin
talvipaikalle juuri joulun aikaan.
Tällaisesta sisällöstä onkin varmaa tietoa toisen nimen
yhteydestä: Joulukotamaa Tolospään
eli Tovâsuáivášin lounaispuolella on saanut nimensä siitä, että Hirvas-Niila,
Niila Hirvasvuopio, tapasi asua siellä jouluaikaan 1900-luvun alkupuolella. Tuon
paikan lähellä on myös Hirvas-Niilan
Aitavaara, jossa on poroerotusaita. Erotusten jälkeen hän on varmaan
jutanut poroineen tuonne Joulukotamaahan.
Tämä nimi on myös hyvä esimerkki siitä, että monet Etelä-Inarin pohjoissaamelaisten
antamat nimet ovat suomenkielisiä, vaikka niiden antamisen aikaan suurin osa
heistä käytti vielä päivittäisenä kielenään saamea. Tätä sosiolingvististä
ilmiötä ei ole vielä kovin hyvin selvitetty, mutta sitäkin täytynee pohtia
tarkemmin tässä lähiaikoina.
Kolmas Lounais-Inarin joulu-paikannimi
on Joulukuusenmorosto. Siinä oleva
sana joulukuusi viittaa suoraan suomalaiseen kulttuuriin, koska saamelaisilla
ei ole ollut tapana ottaa puuta sisälle joulun aikaan. Tämä tapa on omaksuttu
vasta 1900-luvulla. Paikka sijaitsee Ivalon lounaispuolella, mikä tukee ajatusta
siitä, että nimenantajina ovat olleet paikalliset suomalaiset. Morosto-maastoappellatiivi on siinä
määrin vakiintunut paikalliseen suomen murteeseen, ettei sen perusteella voi
väittää nimen olevan laina saamen kielestä.
Koillis-Inarissa Kuhes Curnâjävrin eli Pitkän Surnujärven
itäpuolella olevat nimet Juovlâkuátsaijáávráš
~
Joulukotajärvi ja Joulukotaoja
vaikuttaisivat myös liittyvän joulun aikaan käytettyyn asuinpaikkaan. Voisiko sillä
olla jotain tekemistä Panne-Ásllatin (Aslak Antinpoika Panne, 1842–1910) talon
kanssa? Se sijaitsee noin kilometri pohjoiseen tästä paikasta Syeiniluobâlin
eli Heinälompolon rannalla. Panne-Ásllat oli pohjoissaamelainen poronhoitaja ja
varmaankin juti poroineen. Tämä alue on mahdollisesti ollut hänen
talvilaidunalueensa, ja juuri talviasuinpaikoille tai niiden ympäristöön
tavattiin perustaa ensimmäiset talot 1800-luvun lopussa.
Kaikki koltansaamenkieliset nimet ovat odotuksenmukaisesti
Pohjois-Inarin koltta-alueella Vätsärissä. Yhdellä näistä nimistä on ainoastaan
suomenkielinen rinnakkaisnimi Joouljääuʹr
~
Joulujärvi. Kahdella nimellä on
lisäksi myös inarinsaamenkielinen rinnakkaisnimi, mutta sen merkitys ei liity
jouluun: Juovâlâhjävri ~
Joouljääuʹr ~ Joulujärvet sekä Juovâlâhtuodâr ~ Jooultuõddâr ~
Joulutunturi.
Ensiksi mainitusta nimiparista en pysty sanomaan mitään
varmaa, mutta on todennäköistä, että nykyinen koltansaamenkielinen nimi on
käännöslaina suomenkielisestä nimestä. Suomenkielinen nimi voi kuitenkin olla
käännöslaina vanhan Näätämön kolttasiidan aikaisesta nimestä. Näätämössä oli
käytössä sana juul 'joulu [mon.]',
joka on laitattu skandinaavisista kielistä, ja jonka sisällön suomenkielisetkin
varmasti ymmärsivät.
Kaksi mainittua nimikolmikkoa ovat sen sijaan todella
mielenkiintoisia! Vaikuttaa siltä, että nykyiset koltansaamenkieliset jooul-nimet ovat taasen uusia
käännöslainoja suomenkielestä, mutta suomenkieliset joulu-nimet ovat puolestaan
kansanetymologisia tulkintoja juovâlâh-nimistä,
joilla ei ole mitään tekemistä joulun kanssa.
Minulla on kolme mahdollista ehdotusta siitä, mikä on sanan juovâlâh tausta. Ymmärrykseni mukaan
sanan kantana on maastoappellatiivi juovâ,
suomeksi '(rakka)kivikko, louhikko'. Loppuosaa -lâh tavataan myös joissain muissa sanoissa, mutta se on
harvinainen. Tällaisia ovat esimerkiksi vihálâh
'apaja jossa käestetään eli pyydetään kaloja käesverkolla itse kaloja verkkoon
peloitellen' ja pergâlâh 'perkele'.
Näistä ensimmäisessä -l- kuuluu sanavartaloon < vihháál 'käestysverkko' ja jälkimmäisessä se on lainasanan
elementti, vertaa suomenkielen sanaan perkele.
-lâh-elementtiä on käytetty myös
sellaisissa sanoissa kuin miätálâh 'myötämäki'
ja vuástálâh 'vastamäki', jotka on
mahdollista rinnastaa sanan juovâlâh
kanssa. Tämän perusteella merkitys voisi olla kutakuinkin 'paikka jossa on
rakkakivikko tai joka on kivikkoinen'. Tällaista sanaa ei ole kuitenkaan
tallennettu mistään.
Kun -lâh-loppu on harvinainen, niin mieleen tulee myös, että ainakin
teoriassa se voisi olla lyhentynyt sanasta luohtâ
'lahti'. Tällainen paikannimien keskiosien lyheneminen on hyvin tavallista
pohjoissaamessa, mutta harvinaista inarinsaamessa. Tämä selitys on kuitenkin
heikosti perusteltavissa, sillä harvinaisuutensa lisäksi selitys ei oikein sovi
nimettyihin paikkoihin: miten tunturissa voisi olla lahti ja mikä lahdista
olisi perustana useiden järvien yhteiselle nimelle?
Kolmas ehdotus liittyy itse asiassa ensimmäiseen ja myöskin
vanhaan Näätämön kolttasiidaan. T. I. Itkosen sanakirjassa on mainittu, että
kildinin- ja turjansaamenkielissä on sanat /juuval/
ja /jivvali/, joiden
merkitys on 'rakkakivikko, louhikko' (Itkonen 1958: I: 75; 1958: II: 838). Sitä
on käytetty myös paikannimissä, esimerkiksi kildininsaamessa vaaran nimi /Juuval/njunn/ 'Rakkanenä' (Itkonen 1958:
II: 973). Tästä tulee mieleen, että olisiko tällä sanalla ollut joskus vastine
myös koltansaamessa, ehkäpä muodossa ** juõvval.
Se nimittäin sopisi oikein hyvin lähtökohdaksi, jos inarinsaamelainen olisi
lainaamassa sanaa omaan kieleensä, vertaa perkele
>
pergâlâh, **juovval >
juovâlâh. Kenpä tietää.
Tähän loppuu pitkä matka joulu-paikannimien
kyydissä muinaisten aikojen ja etäisten maitten läpi. Vallitkoon nyt joulurauha
joka paikassa Inarissa ja koko maailmassa!
Inarin juovlâ ~ jooul ~ joulu -nimet
Jooul/jääuʹr ~
Joulu/järvi
Joulu/kotaoja
Joulu/kotamaa
Joulukuusen/morosto
Juovâlâh/jävri ~
Jooul/jääuʹr ~ Joulu/järvet
Juovâlâh/tuodâr ~
Jooul/tuõddâr ~ Joulu/tunturi
Juovlâ/kuátsaijáávráš ~
Joulu/kotajärvi
Juovlâ/selgi ~
Joulu/selkä
Lähteet
Itkonen, T. I. 1958: Koltan-
ja kuolanlapin sanakirja I–II. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XV.
Suomalais-ugrilainen seura, Helsinki.
Kansalaisen
karttapaikka -tietokanta. <asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/>
Lehtola,
Veli-Pekka 2003: Inari – Aanaar. Inarin
historia jääkaudesta nykypäivään. Inarin kunta.
Mattus, Ilmari 2015: Anarâš
päikkinoomah. Anarâškielâ servi ry, Aanaar.
Sammallahti, Pekka 2007: Inarinsaamen
käänteissanakirja. Publications of the Giellagas Institute vol 6. Oulu.
