Inarin joulu-nimet

Inarin joulu-nimet

 

Kuvan karttapohja: Maanmittauslaitoksen Avoimien aineistojen tiedostopalvelu. Julkaistu CC BY 4.0 -lisenssillä.

Joulu lähestyy ja tästäpä tuli mieleeni tarkistaa, miten usein Inarin paikannimissä esiintyy joulua tarkoittava sana: inarinsaamen juovlah ~ juovlâ-; koltansaamen jooul ja rovttov; pohjoissaamen juovllat ~ juovla- ja suomen joulu (taivutusmuotoineen).

   Löysin yhteensä 13 tällaista nimeä. Niillä nimitetään kahdeksaa paikkaa, mikä tarkoittaa, että joillakin paikoilla on enemmän kuin yksi nimi. Lisäksi kahden paikan suomen- ja koltansaamenkielistä joulu- ~ jooul-nimiä vastaa inarinsaamenkielinen nimi, jonka merkitys ei ole 'joulu'. Tällainen tilanne on tietenkin hyvin tavallinen monikielisessä Inarissa.

   Kaikilla joulu-nimillä on suomenkielinen rinnakkaisnimi, neljällä paikalla on ainoastaan suomenkielinen nimi. Kahdella paikalla on inarinsaamenkielinen juovlâ-nimi ja kolmella paikalla koltansaamenkielinen jooul-nimi. Inarin paikannimien sanastossa ei ole yhtäkään pohjoissaamenkielistä juovla-nimeä eikä koltansaamenkielistä rosttov-nimeä.

   Nimetyistä paikoista viisi on Koillis-Inarissa ja kolme Lounais-Inarissa. Lounais-Inarissa vain yhdellä paikalla on saamenkielinen nimi: Menesjärven etelälounaispuolella on Juovlâselgi ~ Jouluselkä. Sen naapurina on pienten järvien joukko nimeltään Kuátijäävrih ~ Kotajärvet, mikä tuo mieleen, että kyse voisi olla jonkun talviasuinpaikasta. Joulu sopisi tähän yhteyteen siinä mielessä, että vanhaan aikaan vuotuiskierrossa siirryttiin talvipaikalle juuri joulun aikaan.

   Tällaisesta sisällöstä onkin varmaa tietoa toisen nimen yhteydestä: Joulukotamaa Tolospään eli Tovâsuáivášin lounaispuolella on saanut nimensä siitä, että Hirvas-Niila, Niila Hirvasvuopio, tapasi asua siellä jouluaikaan 1900-luvun alkupuolella. Tuon paikan lähellä on myös Hirvas-Niilan Aitavaara, jossa on poroerotusaita. Erotusten jälkeen hän on varmaan jutanut poroineen tuonne Joulukotamaahan.

   Tämä nimi on myös hyvä esimerkki siitä, että monet Etelä-Inarin pohjoissaamelaisten antamat nimet ovat suomenkielisiä, vaikka niiden antamisen aikaan suurin osa heistä käytti vielä päivittäisenä kielenään saamea. Tätä sosiolingvististä ilmiötä ei ole vielä kovin hyvin selvitetty, mutta sitäkin täytynee pohtia tarkemmin tässä lähiaikoina.

   Kolmas Lounais-Inarin joulu-paikannimi on Joulukuusenmorosto. Siinä oleva sana joulukuusi viittaa suoraan suomalaiseen kulttuuriin, koska saamelaisilla ei ole ollut tapana ottaa puuta sisälle joulun aikaan. Tämä tapa on omaksuttu vasta 1900-luvulla. Paikka sijaitsee Ivalon lounaispuolella, mikä tukee ajatusta siitä, että nimenantajina ovat olleet paikalliset suomalaiset. Morosto-maastoappellatiivi on siinä määrin vakiintunut paikalliseen suomen murteeseen, ettei sen perusteella voi väittää nimen olevan laina saamen kielestä.

   Koillis-Inarissa Kuhes Curnâjävrin eli Pitkän Surnujärven itäpuolella olevat nimet Juovlâkuátsaijáávráš ~ Joulukotajärvi ja Joulukotaoja vaikuttaisivat myös liittyvän joulun aikaan käytettyyn asuinpaikkaan. Voisiko sillä olla jotain tekemistä Panne-Ásllatin (Aslak Antinpoika Panne, 1842–1910) talon kanssa? Se sijaitsee noin kilometri pohjoiseen tästä paikasta Syeiniluobâlin eli Heinälompolon rannalla. Panne-Ásllat oli pohjoissaamelainen poronhoitaja ja varmaankin juti poroineen. Tämä alue on mahdollisesti ollut hänen talvilaidunalueensa, ja juuri talviasuinpaikoille tai niiden ympäristöön tavattiin perustaa ensimmäiset talot 1800-luvun lopussa.

   Kaikki koltansaamenkieliset nimet ovat odotuksenmukaisesti Pohjois-Inarin koltta-alueella Vätsärissä. Yhdellä näistä nimistä on ainoastaan suomenkielinen rinnakkaisnimi Joouljääuʹr ~ Joulujärvi.  Kahdella nimellä on lisäksi myös inarinsaamenkielinen rinnakkaisnimi, mutta sen merkitys ei liity jouluun: Juovâlâhjävri ~ Joouljääuʹr ~ Joulujärvet sekä Juovâlâhtuodâr ~ Jooultuõddâr ~ Joulutunturi.

   Ensiksi mainitusta nimiparista en pysty sanomaan mitään varmaa, mutta on todennäköistä, että nykyinen koltansaamenkielinen nimi on käännöslaina suomenkielisestä nimestä. Suomenkielinen nimi voi kuitenkin olla käännöslaina vanhan Näätämön kolttasiidan aikaisesta nimestä. Näätämössä oli käytössä sana juul 'joulu [mon.]', joka on laitattu skandinaavisista kielistä, ja jonka sisällön suomenkielisetkin varmasti ymmärsivät.

   Kaksi mainittua nimikolmikkoa ovat sen sijaan todella mielenkiintoisia! Vaikuttaa siltä, että nykyiset koltansaamenkieliset jooul-nimet ovat taasen uusia käännöslainoja suomenkielestä, mutta suomenkieliset joulu-nimet ovat puolestaan kansanetymologisia tulkintoja juovâlâh-nimistä, joilla ei ole mitään tekemistä joulun kanssa.

   Minulla on kolme mahdollista ehdotusta siitä, mikä on sanan juovâlâh tausta. Ymmärrykseni mukaan sanan kantana on maastoappellatiivi juovâ, suomeksi '(rakka)kivikko, louhikko'. Loppuosaa -lâh tavataan myös joissain muissa sanoissa, mutta se on harvinainen. Tällaisia ovat esimerkiksi vihálâh 'apaja jossa käestetään eli pyydetään kaloja käesverkolla itse kaloja verkkoon peloitellen' ja pergâlâh 'perkele'. Näistä ensimmäisessä -l- kuuluu sanavartaloon < vihháál 'käestysverkko' ja jälkimmäisessä se on lainasanan elementti, vertaa suomenkielen sanaan perkele. -lâh-elementtiä on käytetty myös sellaisissa sanoissa kuin miätálâh 'myötämäki' ja vuástálâh 'vastamäki', jotka on mahdollista rinnastaa sanan juovâlâh kanssa. Tämän perusteella merkitys voisi olla kutakuinkin 'paikka jossa on rakkakivikko tai joka on kivikkoinen'. Tällaista sanaa ei ole kuitenkaan tallennettu mistään.

   Kun -lâh-loppu on harvinainen, niin mieleen tulee myös, että ainakin teoriassa se voisi olla lyhentynyt sanasta luohtâ 'lahti'. Tällainen paikannimien keskiosien lyheneminen on hyvin tavallista pohjoissaamessa, mutta harvinaista inarinsaamessa. Tämä selitys on kuitenkin heikosti perusteltavissa, sillä harvinaisuutensa lisäksi selitys ei oikein sovi nimettyihin paikkoihin: miten tunturissa voisi olla lahti ja mikä lahdista olisi perustana useiden järvien yhteiselle nimelle?

   Kolmas ehdotus liittyy itse asiassa ensimmäiseen ja myöskin vanhaan Näätämön kolttasiidaan. T. I. Itkosen sanakirjassa on mainittu, että kildinin- ja turjansaamenkielissä on sanat /juuval/ ja /jivvalⁱ/, joiden merkitys on 'rakkakivikko, louhikko' (Itkonen 1958: I: 75; 1958: II: 838). Sitä on käytetty myös paikannimissä, esimerkiksi kildininsaamessa vaaran nimi /Juuval/njunn/ 'Rakkanenä' (Itkonen 1958: II: 973). Tästä tulee mieleen, että olisiko tällä sanalla ollut joskus vastine myös koltansaamessa, ehkäpä muodossa ** juõvval. Se nimittäin sopisi oikein hyvin lähtökohdaksi, jos inarinsaamelainen olisi lainaamassa sanaa omaan kieleensä, vertaa perkele > pergâlâh, **juovval > juovâlâh. Kenpä tietää.

   Tähän loppuu pitkä matka joulu-paikannimien kyydissä muinaisten aikojen ja etäisten maitten läpi. Vallitkoon nyt joulurauha joka paikassa Inarissa ja koko maailmassa!

Inarin juovlâ ~ jooul ~ joulu -nimet

Jooul/jääuʹr ~ Joulu/järvi

Joulu/kotaoja

Joulu/kotamaa

Joulukuusen/morosto

Juovâlâh/jävri ~ Jooul/jääuʹr ~ Joulu/järvet

Juovâlâh/tuodâr ~ Jooul/tuõddâr ~ Joulu/tunturi

Juovlâ/kuátsaijáávráš ~ Joulu/kotajärvi

Juovlâ/selgi ~ Joulu/selkä

Lähteet

Itkonen, T. I. 1958: Koltan- ja kuolanlapin sanakirja I–II. Lexica Societatis Fenno-Ugricae XV. Suomalais-ugrilainen seura, Helsinki.

Kansalaisen karttapaikka -tietokanta. <asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/>

Lehtola, Veli-Pekka 2003: Inari – Aanaar. Inarin historia jääkaudesta nykypäivään. Inarin kunta.

Mattus, Ilmari 2015: Anarâš päikkinoomah. Anarâškielâ servi ry, Aanaar.

Sammallahti, Pekka 2007: Inarinsaamen käänteissanakirja. Publications of the Giellagas Institute vol 6. Oulu.